Vielä on puomi paikallaan
koskessa voimaa on
Keksi vain joutaa
uinumaan
kupeella kallion
Niin hiljaa
niin hiljaa
menneeseen
muistelut vie
Silloin kun ennen uitettiin
koskessa kulki puu
Miehistä voimaa tarvittiin
auttanut kun ei muu
Niin silloin
niin silloin
mitenkähän nyt lie
Ei saavu miehet
kuten ennen
iloisin mielin
ja nauravin suin
Se muuttui kaikki
vuotten mennen
kun kämppä kallistui
ja minä harmaannuin
On jääneet
rukkaseni naulaan
ja saappaan anturat
puhki on nyt
Ei kierrä tyttö
kättä kaulaan
on uitto hiljainen
ja kylä tyhjennyt
Puomi on sentään
paikallaan
Koskessa voimaa on
Joudanpa jouten
tuumimaan
lämmössä auringon
Niin hiljaa
niin hiljaa
elämä illan toi
Viimeinen mies
jää paikalleen
niinpä on käynyt mun
Tiliä uiton jälkeen teen
Suvantoon rauhoitun
Niin hiljaa
niin hiljaa
vain näkin kantele soi
