Nähdä voin kun lyhdyt
syttyy iltaan kaupungin
Mulle koivu yksinäinen
on vain rakkahin
Hetken tuon mä muistan aina
kohtasimme lauantaina
koivun alla kello kahdeksan
Hetken tuon mä muistan aina
kohtasimme lauantaina
koivun alla kello kahdeksan
Siitä alkoi kahden nuoren
aika ihanin
Tunteen syvän ilmaisimme
monin suudelmin
Onneen silloin löytyi silta
Meidät nähtiin joka ilta
koivun alla kello kahdeksan
Kerran sitten siellä
sua turhaan odotin
Muistan kuinka silmät
täyttyi kuumin kyynelin
Kauan aikaa on jo mennyt
siksi enää seiso en nyt
koivun alla kello kahdeksan
Koivu se on rakkain mulle
vielä kuitenkin
Luokseni se varmaan
johtaa sinut takaisin
Kohtaan sinut kerran siellä
muistojemme valtatiellä
koivun alla kello kahdeksan
Kohtaan sinut kerran siellä
muistojemme valtatiellä
koivun alla kello kahdeksan