Nyt usein täällä yksinäin
mä mietin
vain että kerran
kokee rakkauden
Kun kesän kerran
Pariisissa vietin
niin silloin ilmeisesti
koin mä sen
Mä istuin aina kahvilassa
siihen asti
se kunnes keskiyöllä
suljettiin
Olin yhtä halunnut mä
jatkuvasti
ja nyt me joen rantaan
kuljettiin
Ja keskiyön aikaan
Mä vihdoin koin sen
Sain keskiyön aikaan
minä tuntea ensi kertaa
rakkauden
Sä kerroit mulle että tahdot
kiihkeästi
mun luonas Pariisissa
viihtyvän
Huules korvaani mun koski
lämpimästi
Mä tunsin itseni myös
kiihtyvän
Ja keskiyön aikaan
mä vihdoin koin sen
Sain keskiyön aikaan
minä tuntea ensi kertaa
rakkauden
Nojasimme jokivarren
puuta vasten
Nyt tiesin mikä onnen
anti on
Nyt ei enää leikkiä se
ollut lasten
Mä tunsin lanteillani
lantion
Ja keskiyön aikaan
mä vihdoin koin sen
Sain keskiyön aika-a-n
Ja keskiyön aikaan
mä vihdoin koin sen
Sain keskiyön aikaan
minä tuntea ensi kertaa
rakkauden