Mä näitä maailman
teitä kuljen,
Kanssasi sun.
Et yksin täällä enää
taivaltaa saa,
Oothan mun?
Öisen kaupungin katulamppujen
Alla silmäni suljen,
Tiedän palaan aina
luokses sun.
Polku viereesi vaikea on.
Sinä olet kuitenkin kaunis,
Kuin keväinen kukka.
Joka puhkeaa aamuisin kukkaan,
Sitä hoivata tahtoisin.
Kai voisin, loppuelämäni kai
Elämäni kai.
Yössä sammuvat
valot ikkunoissa,
Oot loiste aamuauringon.
Vuoksesi elän ja
kuolen tarinoissa,
Niin ihanaa on.
Jalkani ne eivät
jaksa yksin kantaa,
Tätä kaikkea rakkauden määrää.
Jäisitkö viereeni,
täksi yöksi?
Nyt kun syksy kylmä
verhoaa Maan?
Sinä olet kuitenkin kaunis,
Kuin keväinen kukka.
Joka puhkeaa aamuisin kukkaan,
Sitä hoivata tahtoisin.
Kai voisin loppuelämäni kai,
Kai.
Sä saat mut jotain
suurta tuntemaan
Alla kuutamon.
Oon kyllästynyt
yksin kulkemaan,
Tule ja jää,
tule ja iäksi jää.
Sinä olet kuitenkin kaunis,
Kuin keväinen kukka.
Joka puhkeaa aamuisin kukkaan,
Sitä hoivata tahtoisin.
Kai voisin loppuelämäni kai.
Kai.
Sinä olet todella kaunis,
Niinkuin tähdet
taivaan jokainen,
Ja niistä sulle annan
Juuri sen joka loistaa eniten.
Joka loistaa eniten.
Sinä olet kuitenkin
kaunis kukka.