MAAILMA ON
KUOLEMAN ODOTUSHUONE
JA NIMEÄNI ODOTAN SEN
PENKILLÄ KYLMÄLLÄ
TAKAA VERHOJEN KATSELEN
KUINKA TE
SOTKETTE MAAILMAANI
SILLE SOTKULLE VAIN
NAURETAAN YLHÄÄLLÄ
TÄMÄ MAA ON TYHJYYTTÄ TÄYNNÄ
TÄYNNÄ KUOLON ÄÄNIÄ
ANKARA TUULI TAIVAALTA RAIVAA
ESIIN KYLMIÄ TÄHTIÄ
VIIMEISTÄ ARKUNNAULAA
JUURI ÄSKEN NAULATTIIN
JA LAPSIKUORO HAUDALLA LAULAA
OLKOON SITTEN NIIN
TE OLETTE NIIN PIRUN NUORIA
TEITÄ VAIN NAURATTAA
VIIHDYTTE VAIKKA
MAAILMA ON PIELESSÄ
MINÄ KÄYN
NELJÄTTÄKYMMENETTÄ JA
ARKKU ON JO OSTETTUNA
JA HAUTAPAIKKA
AIVAN KIRKON VIERESSÄ
TÄMÄ MAA ON TYHJYYTTÄ TÄYNNÄ
TÄYNNÄ KUOLON ÄÄNIÄ
ANKARA TUULI TAIVAALTA RAIVAA
ESIIN KYLMIÄ TÄHTIÄ
VIIMEISTÄ ARKUNNAULAA
JUURI ÄSKEN NAULATTIIN
JA LAPSIKUORO HAUDALLA LAULAA
OLKOON SITTEN NIIN
JA MINÄ LUOVUTAN
LUOVUTAN
LUOVUTAN JA JÄÄN
VIIMEIN LEPÄÄMÄÄN
LEPÄÄMÄÄN
ARKKUUN VIILEÄÄN
JA MINÄ LUOVUTAN
LUOVUTAN
LUOVUTAN JA JÄÄN
VIIMEIN LEPÄÄMÄÄN
LEPÄÄMÄÄN
ARKKUUN VIILEÄÄN