Ihmiset kuin mantraa
sitä toistelee
Entä jos sen voima
niin vain vähenee
En sitä suurta sanaa
tahtois kuluttaa
Enkä sanoo ääneen
en ees kirjoittaa
Aa a aa a aa a
Aa a aa
Aa a aa a
Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin
yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Aa a aa a aa a // Aa a aa
Aa a aa a aa a
Minä sinua vaan
Aa a aa a aa a
Aa a aa
Aa a aa a aa a
Ja jos joku päivä
sinä enää et
sittenkin ois mulla
selvät sävelet
Vaihtokauppaa käyvät
toiset tunteillaan
Minä tiedän että
sua ainiaan
Aa a aa a aa a
Aa a aa
Aa a aa a Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin
yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Aaa aa a aa a
Aa a aa
Aa a aa a aa a
Minä sinua vaan
Aaa aa a aa a
Aa a a
Aa a aa a aa a
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan
Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin
yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin
yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Aa a aa a aa a
Aa a a
Aa a aa a aaa
Minä sinua vaan
Aa a aa a aa a
Aa a aa
Aa a aa a aa a
