KEHRÄÄJÄ, KEHRÄÄJÄ
KEHRÄÄ SÄ VAAN
KAUNIS ON OOTELLA
OMAA ARMASTAAN
MUT KETÄ MINÄ OOTAN
EI KETÄÄN MULLA OO
TOISET MULLE NAURAA
MUTTA NAURAKOOT
ON MULLA OMA ARMAIN
ON MULLA AINOAIN
KESÄYÖSSÄ KERRAN
MÄ NÄHDÄ HÄNET SAIN
KEHRÄÄJÄ, KEHRÄÄJÄ
KEHRÄÄ SÄ VAAN
KAUNIS ON OOTELLA
OMAA ARMASTAAN
METSÄLAMMEN RANTAA
HÄN KULKI VALKEISSAAN
ASETTELI, TUOKSUTTELI
KIELOKIMPPUAAN
IMPI KUMMAN KAUNIS
KULMILLANSA KUU
KATSOI MUA SILMIIN
JA HYMYELI SUU
KEHRÄÄJÄ, KEHRÄÄJÄ
KEHRÄÄ SÄ VAAN
KAUNIS ON OOTELLA
OMAA ARMASTAAN
HÄN TULEE MINUN LUOKSEIN
HÄN TULEE VALKEISSAAN
KÄTEHENI TARTTUU
JA HYMYÄÄPI VAIN
HÄN ON OMA ARMAIN
VAIN MINUN KOKONAAN
JA LÄPI METSÄN HOLVEIN
ME KAKSIN KULJETAAN
HÄN JOHDATTAA MUT VIITAAN
IHMEEN RAUHAISAAN
TUOMET SIELLÄ TUOKSUU
JA LÄMPÖINEN ON MAA
MUT SYLIHINSÄ SULKEE
JA PÄÄTÄ SILITTÄÄ
JA UNESSANI TIEDÄN
HÄN VIERELLENI JÄÄ
KEHRÄÄJÄ, KEHRÄÄJÄ
KEHRÄÄ SÄ VAAN
KAUNIS ON OOTELLA
OMAA ARMASTAAN
KEHRÄÄJÄ, KEHRÄÄJÄ
KEHRÄÄ SÄ VAAN
KAUNIS ON OOTELLA
OMAA ARMASTAAN