Kurkkuun Ketorin
sitten Zetoriin
Ukko raahustaa
ja kurvaa mettän taa
Kotipeltomies
kyntää otsa hies
muttei arvaakaan
ku hulluus iskee taas
Iltaan tummuvaan
ukkoo katsomaan
eukko taivaltaa
eväät kassissaan
Zetor prötköttää
Ukko pötköttää
heinikossa vaan
ja hioo lauseitaan
Se runoo kirjoittaa
Runo vei
ei voinut muutakaan
Runo vei
ja kynnöt tekemättä jäi
Runo vei
ukko vaan nillittää
Runo vei
ja eukko itkee pillittää
Kukas keksiskään
kuinka ukon tään
päästä lähtemään
sais runohulluuden
Niin kotipeltoon sais
taas timoo kasvamaan
Kun heviperunaa
kerran maistaa saa
se lasta laulattaa
Runo vei
ei voinut muutakaan
Runo vei
ja kynnöt tekemättä jäi
Runo vei
ukko vaan nillittää
Runo vei
ja eukko itkee pillittää
Runo vei
ei voinut muutakaan
Runo vei
ja kynnöt tekemättä jäi
Runo vei
ukko vaan nillittää
Runo vei
ja eukko itkee pillittää
Runo vei
ei voinu muutakaan
Runo vei
Kynnöt tekemättä jäi
Runo vei
ukko vaan nillittää
Runo vei
ja eukko itkee pillittää