Joen pinnas heijastukset
Kahden nuoren ihmisen
Oli keskuspuiston lehmuksissa ruskaa
Katsoi toisiansa läpi epävarmuuden
Sanoi tällaista en tuntenut oo koskaan
Pyörät ne jäi hujan hajan maahan makaamaan
Ja vesi pauhas hiekkatien päässä
Miettivät et kävi tässä miten tahansa
Vois tänne merkin rakkaudesta jättää
Ja yllä kylmän veen
Seisoo silta edelleen
Kaiteet näyttää kärsineen
Mut ne on kaiken kestäneet
Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen
Jossa lukee minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Yksi lukko
Vain yksi tietää mikä
Mies hiljaa pyyhkii valokuvaa makuuhuoneessa
Ja istuu vanhan parisängyn laitaan
Tv ilman ääntä Kauniita ja rohkeita
Hän saapui aina töistä tähän aikaan
Nyt sillan luokse usein päätyy polkupyörineen
Ja kaivaa taskustansa kynttilöitä
Miettii arvokas on aika vaikka jäi niin lyhyeen
On maan päällä viel yksi pala meitä
Ja yllä kylmän veen
Seisoo silta edelleen
Kaiteet näyttää kärsineen
Mut ne on kaiken kestäneet
Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen
Jossa lukee minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Yllä kylmän veen
Seisoo silta edelleen
Kaiteet näyttää kärsineen
Mut ne on kaiken kestäneet
Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen
Jossa lukee minä sydän sinä
Minä sydän sinä
Yksi lukko
Vain yksi tietää mikä