Kun sinä synnyit maailmaan
niin itki äiti onneaan
ja toiveisiin jo isän vastattiin
Sä olit tärkein ihminen
Sun hymys lämpö sydänten
Ja kyyneliis sait lohdun
eikö niin
Vaan tuntemaan et tullutkaan
he mitä vain ois
rakkaudesta antaneet
Ja tiennytkään
et tiennytkään
he vuoksi sun
ois kuolemankin kantaneet
Niin vieri vuodet eteenpäin
ja sitten melkein yllättäin
sä olit nuori
vahva aikuinen
Nyt nähdä lähes vihaa voin
kun vanhempiisi katsot noin
Sä mitä näät
Sä koitko vääryyden
Vaan tuntemaan et tullutkaan
he mitä vain ois
rakkaudesta antaneet
Ja tiennytkään
et tiennytkään
he vuoksi sun
ois kuolemankin kantaneet
Jos tiesi on nyt mutkainen
ja taakka painaa huolien
Jos kylmä on
ja yösi yksin jaat
Nyt niin kuin kerran aikoinaan
he oottaa yhä rakkaintaan
Käy kotiin vaan
ja sieltä lohdun saat
Vaan tuntemaan et tullutkaan
he mitä vain ois
rakkaudesta antaneet
Ja tiennytkään
et tiennytkään
he vuoksi sun
ois kuolemankin kantaneet
Vaan tuntemaan et tullutkaan
he mitä vain ois
rakkaudesta antaneet
Ja tiennytkään
et tiennytkään
he vuoksi sun
ois kuolemankin kantaneet
Vaan tuntemaan et tullutkaan
he mitä vain ois
rakkaudesta antaneet