Juna vei
nyt viimeisenkin ystävän
Läheisilleen nään
heidän menevän
Tää aika paljastaa
kylmän totuuden
Pelko nostaa päätään
tunteen turrutin
Ja ympärille
muurin rakensin
Aika mennyt on
nyt ei oo pokkaa soittaa
Kanveesiin taas
Aina tää yllättää
Yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli
Pimeään
viereen jää
yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli
Lumikuuro peittää kuutamon
Tuolla tähtisade
valaisee asunnon
Mun ois pitäny
mut mä päädyin vaan
Katulampun kiilaan katsomaan
Kun ikkunoissa valo
loistaa läpi yön
Ei oo ketään
kelle voisin soittaa
Kanveesiin taas
Aina tää yllättää
Yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli
Pimeään
viereen jää
yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli
Juna vei nyt
viimeisenkin ystävän
Läheisilleen näin
heidän menevän
Muakin ootetaan
Vielä aika koittaa
Ja kaduille taas
Aina tää yllättää
Yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli
Pimeään
viereen jää
yksinäisyys enkä voi
kun toivoo
et selviin joulun yli