Illan tullen
näen kotioven
olevan jälleen raollaan
Ja mä kuljen
halki huoneen
taulut on vaihtaneet
paikkojaan
Siitä tiedän
sä oot täällä
tullut mulle jotain
kertomaan
Mutten sua kuule
enkä näe
mitä nämä jäljet tarkoittaa
Varhain aamun valo hiipii
mua kohti pitkin lattiaa
Oletko siinä
taas täällä
tullut mua katsomaan
Valo taittuu
niin että tuntuu
et voisin melkein
koskettaa
Mut hetki hiipuu
ja käsi painuu ja osuu
vaan lattian pintaan
Kuljin miltei
tämän maailman läpi
ilman että kukaan näki
miten sisälläni
pimeys aina vaeltaa
Mut sä katsoit
kerran avaruuteen
tähden viereen salaisuuteen
Ei se pimeyttä ollutkaan
vaan valoa ilman todistajaa
Huomaan jälleen
auki jääneen
oven vaikka avaimen piilotan
Joka ilta
arvailen mitä tulit
tänne asti sanomaan
En kuule muuta
kuin hiljaisuutta
Sekö sinua pelottaa
Hei mä lupaan
ettei kukaan täällä voi
sua satuttaa
Kauan sitten
tunsin lapsen
joka teki kartan
muurahaisten poluista
Hän näki saman
linnunradan siinä kartalla
kuin yötaivaalla
Muistan kirkkaat
tähdet jotka asuvat
vielä kaukana silmien takana
Haluan löytää
sut ja halata
jos tahdot
viimeinkin puhua
Kuljin miltei
tämän maailman läpi
ilman että kukaan näki
miten sisälläni
pimeys aina vaeltaa
Mut sä katsoit
kerran avaruuteen
tähden viereen salaisuuteen
Ei se pimeyttä ollutkaan
vaan valoa ilman todistajaa
Kotitalon
ikkunoissa laudat
terassin kaide on hauras
Avaan oven saranat
ja valo
osuu lattiaan
Siinä sä oot ollut aina
olohuoneen maton reunalla
Piirrät karttaan polut
joilla löydän sua katsomaan