ALLAPÄIN NUO
KAUNEIMMAT RUUSUT,
MUISTOJENI TARHAS´
YHÄ KUKOISTAA
NIIN MONI TALLAA
JALKOIHINSA VAIN,
NUO TUNTEEN KUKAT,
HELLÄT, TAIPUVAISET,
NUO TUNTEEN KUKAT,
HELLÄT, TAIPUVAISET
KUKAAN YMMÄRRÄ
EI SORRETTUA,
KUN YKSINÄNI SAAN
TIETÄNI MÄ VAELTAA
NIIN HYLJÄTTYNÄ
KAIKILTA MINÄ OON,
SEN MÄÄRÄNNYT ON
KOHTALONI VARMAAN,
SEN MÄÄRÄNNYT ON
KOHTALONI VARMAAN
TAAS MÄ RIENNÄN
MUISTOJENI TARHAAN,
YÖN HETKET HILJAISET,
EN UNTA SAADA VOI
OI, KÄRSI SYDÄN,
VIERI KYYNELEIN,
SE HETKEKS´ HUOJENTAA
MUN SURUJANI,
SE HETKEKS´ HUOJENTAA
MUN SURUJANI
MIKSI NÄITÄ
VALITAN JA HUOKAAN,
KOHTALOLTA EI SAA
MITÄÄN TINKIÄ,
KUN KUKAT KUIHTUU,
ELO TYHJÄÄ ON,
JOS EN MÄ NIITÄ
KOSTUTELLA VOISI,
JOS EN MÄ NIITÄ
KOSTUTELLA VOISI