Kesäaamun muistan
kaunehimman kun mä
nousin niin aikaisin
Linnun laulun
muistan helkkyvimmän
joka minut vei muistoihin
Hämärään vielä peittyi maa
Kukkaset niityn tuoksullaan
Täytti ilman huumaten
nyt sitä koskaan
en mä voi unhoittaa
Kastehelmet
kiilsi kirkkahimmat
vielä päissä ruiskukkien
Tuuli raikas
keveästi liikkumahan
latvat sai koivujen
Kuinka kaunis voi olla maa
Aamu uusi kun sarastaa
Tuota hetkeä
vain mielestäni
En mä koskaan
voi unhoittaa
Niin mä kuljin metsätietä
itsekseni hiljaa
näin hyräillen
Polku rantaan asti johti
järvenpinta hohti
kimmeltäen
Usvapatsaat jo katoaa
tuuli kauas ne kuljettaa
Niin kuin muiston
jonka tuskan aika ainoastaan
voi vaimentaa
Sateen jälkeen ilma raikas on
ja puhtahaksi tullut on maa
Aurinko pois kastehelmet
niin kuin kyyneletkin
taas kuivattaa
Häntä niin silloin kaipasin
Yksin näin hiljaa laulelin
Kesäaamusta
kun lohdutusta kerran etsin
niin aikaisin
Niin aikaisin
Niin aikaisin