Kuin puinen lumihiutale
lastu karkaa tuuleen
Hän veistää kehdon lapselle
syntymättömälle
Korpiselle maalle
hän antaa elämänsä
ja tammipuuhun kaivertaa
syvän ikävänsä
On jouluyö vaan tykit nuo
ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa
me silloin kohdataan
Hän muistaa talon kylätien
syksyn varjon siellä
Kun kulki loppuun marraskuun
kävi käsky mennä
Nyt päällä järven jäätyneen
hän katsoo ikuisuuteen
ja näkee taivas näkee kuu
hän yli rajan kulkee
On jouluyö vaan tykit nuo
ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa
me silloin kohdataan
Hän näkee tupaan lämpimään
kun laukaukset raukee
Hän näkee kehdon keinuvan
kun silmänsä nyt sulkee
On jouluyö vaan tykit nuo
ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa
me silloin kohdataan
Vaan vielä tulee joulu
kun rauha peittää maan
ja päivä ilman sotaa
mä kotiin tulla saan
mä kotiin tulla saan
mä kotiin tulla saan