On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien
sormien soutelun
Huoleni huilutan
Jos en lausein
tunteita tulkita voi
niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut
pienoisen lauluni loi
On siinä aamun
kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin
vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin
huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta
auringon rusko
Parempien päivien
sammumaton usva
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna
lauluna teille
sen kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut
surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys
nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon
leikkivä liito
Sammuvan tähden
öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin
huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven
hyytävä halla
Ihmisen miehuus
kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi
On siinä päiväperhon
leikkivä liito
Sammuvan tähden
öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin
huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven
hyytävä halla
Ihmisen miehuus
kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi





