On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien
sormien soutelun
Huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi
niille varmasti huilu soi
ja niistä sielun soinnut
pienoisen lauluni loi
On siinä aamun kastehelmien tuoksu
on kevät lämpö vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta auringon rusko
parempien päivien sammumaton usva
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna lauluna
teille sen kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys
nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon leikkivä liito
sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi
Ba-ba-ba baa-dobu-doun
Bab-bob badu-baa
Bobo-dobo bidu-dube drioon-dö
Waawa-duu babba-debu-duu
Wii-dun dou no-daun
On siinä päiväperhon leikkivä liito
sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa
sen huiluni soi