Rakastan syksyn pimeyttä
Rakastan talvipakkasta
Rakastan myrskyisiä öitä
Rakastan lumisadetta
Tähtitaivaan alla näky
jumalainen muistuttaa
kuinka onnekas maa onkaan
kun sen nähdä saa
En enää kärsi
en huoli en pelkää
en halaja lisää surua
Huuhtelen kultaa
mut' vaskoolissa
en nää vielä yhtäkään murua
Elämän polkua valtateitä
on avarin katsein kuljettu
Vuodatettu kyyneleitä
ja silmiä suljettu
Rakastan yksinkertaisuutta
ja rytmiä meidän retkessä
Tulevaisuudelta toivon uutta
mut' elän vain tässä hetkessä
Kotona oottaa lämmin liesi
ja mieheni pienokaisineen
Vanha pihakoivu palaa
savuksi ilmoihin
Vielä mun kultani hippusia
huuhtelen maailman koskissa
Ja kaikista suurimman
aarteeni nään
punana lastemme poskissa
Kun noutaja saapuu hakemaan
mua valkoiseen valtakuntaansa
toivon haudallani
laulettavan tätä laulua