Auringon laskiessa maailmamme herää
Yksi katse korvaa tuhat sanaa
Rakkaus on rakennettu
ihmisen sisään
Tahdon vain sen kerran
nähdä suden ulvovan
Se olento vain yksin huutaa
punaisen kuun loisteessa
Olisin kuollut tuoksusi tähden
Käsi kädessä maailmaa vasten
Auringon laskiessa
näit sen minkä minäkin
Saman menetetyn kauneuden
Joka kerta kun astun helvettiin
maailma on kylmempi kuin luulen
Joka kerta vaikeutuu
jokainen takaisinpaluu hankaloituu
Harva on nähnyt susien ulvovan
ja rakkauden tultasi valvovan
Tahdon vain sen kerran
nähdä suden ulvovan
Tähdet vain kauneutta todistaa
kunnes saapuu hiljaisuus
Jos voisin hieman aikaa siirtää
tahtoisin nimesi sieluuni piirtää
Muistan sen illan kun kesä kuoli
sen hetken silloin kun kesä kuoli
Jos voisin kuolla tuoksusi tähden
käsi kädessä maailmaa vasten
Auringon laskiessa näen minkä sinäkin
Saman menetetyn rakkauden
Tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ja sinun nimesi taivaaseen piirtää
Myrskyn väistyttyä aurinko nousi
Se oli hetki jolloin kesämme kuoli
Sydän vanha on
Liian paljon käytetty
Väsyin kuuta valvomaan
Tuulta kuuntelemaan