Seitsemäs syyskuuta
kakskytkuus
merimiehet ne
arpaansa heitti
Oli laivamme
laivoista maineikkain
Minä Joonana
joukossa matkaajain
Tummat pilvet
jo taivasta peitti
merimiehet kun
arpaansa heitti
Laiva rannalta
aavalle uskalsi
vaikka aallot
ne vastaan soitti
Ja kannelta kaiken
tuon nähdä saan
Niin yli aaltojen
uhmaa vain
Kotirantahan
kulkea koitti
vaikka aallot
ne vastaan soitti
Ooh ooh
Ristiaallokko
laivamme vangitsi
Sävel syksyinen
sydämiin koski
Mietti elämän mittaansa
jokainen jouho
Liekö tää
matkamme viimeinen
Kuolonkauhuun
jo kalpeni poski
Sävel syksyinen
sydämiin koski
Huusin taivaalle
viimeisen kirouksen
Tuonen virttä
kun aallokko lauloi
Sulho rinnalla
suojasi rakkaintaan
mutta surma
jo korjasi saalistaan
Vasta äitineen
kuolema pauloi
Tuonen virttä
kun aallokko lauloi
Ooh ooh
Ooh ooh
Kävi kannelle
kuohuva surman suu
ja se armotta
saaliikseen vaati
Satakahdeksan
neljättä meitä kai
mukanaan tuonelaan
viedä sai
Osan kullekin
kohtalo laati
Minut armotta
saaliikseen vaati
Ja samalla
kun vajoan
niin kannen alla vankina
on viatonkin polvillaan
Samalla kun vajoan
niin kannen alla vankina
on tyttö rukous
huulillaan
Tyttö kotimatkalla