Elämämme yksi huol
on siihen kyllyys tuska huol
Jos näille annan aatoksein
oon aina toivoton
Mut maailmassa tulee nääs
huumorin olla etupääs
Se ruikutusten runsahitten
parhain lääke on
Jos harmin huolen sattumukset
on mun edessäin
niin huumori vaatii näin
ota vastaan ne viheltäin
On turha lauseet elomme tääl
on tuska vaiva tuskan pääl
Eikä oo jos tahtoo vain
on suu vain suppuun päin
Kas tanssiaisis kävi niin
että liian suureen tartuin kii
ja kupsis keskelle lattiaa
minä alimmaiseks jäin
Kun turha vaiva mun oli sieltä
ylös yrittää
niin sanoin levätkää
ja aloin viheltää
Oli rakenteilla hiljan juur
yks hirveen korkee kivimuur
Sielt tiiliskivi huimaa vauhtia
päähäni lennähtää
Jos ollut siin ois toinen mies
niin henki pois viel kuka ties
vaan mulle joka aina vihellän
soli yhdentekevää
Minä hattuni jakauksen näin
vain korjasin kädelläin
ja sit taas eteenpäin
minä pistin viheltäin
Uimasta kerran noustuain
en rannalta löytänyt vaatteitain
ja kotia mennes poikaviikarit
ne tiellä huus
Hei tulkaa kaikki kattomaan
täällä elävä on ulkomaan
Sain neitostenkin huomion
kuin hattumuoti uus
Mutta pystyssä pää ja reilusti
minä kaikki sivuutin
näin puvussa Aatamin
ja mennessä vihelsin
Ja kotia tulles joskus käy
et avaimelle ei reikää näy
ja kolkutuksel eukko täytyy
unest herättää
Ja kolkutuksen seuraus
on sankarinkin kauhistus
mut mulle joka aina vihellän
se on yhdentekevää
Vaikka eukkoni varpaan kautta käy
mun sängyn alle tie
niin sittenkin minä siel
viheltelen viel
