Kun nuoruuden huumaan
hehkuvan kuumaan
vie muiston tie
niin muistot nuo
lohdun suo
Ja kaikki muu unhoittuu
Sun kanssasi silloin
kulkea illoin
sain kahden vain
Ja taivaan kuu naurusuu
vain nähdä sai
suukon kai
Vain yhtä ei
lausuttu ääneen
Sen uskoimme
mieleemme jääneen
Silloin uskoin
että ainiaan
meille kuutamo
luo kultiaan
Että toisiamme tavataan
luona vanhan veräjän
Silloin luulimme
kai molemmat
että päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset ihanat
luona vanhan veräjän
Mut vuodet ne vaihtui
haaveemme haihtui pois
niin kuin ois
se hurmaa vaan
öisen maan
tai taikaa yön tähtivyön
Jos toivoa saisin
niin haluaisin
kun muistat mun
ja jos myös on lohduton
sun eessäs tie
niin se vie
taas kaipaamaan
uudelleen aikaa
mi muistojen
kätköissä kaikaa
Ehkä kerran
vielä uskotaan
kultaan kuutamon
ja suudelmaan
Ehkä kerran
vielä tavataan
luona vanhan veräjän
Silloin ymmärrämme
molemmat
että päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset ihanat
luona vanhan veräjän
Luona vanhan
veräjän