Sateiden jäljiltä
kastunut maa
asfaltti kultaa ja
hopeaa
Kylmältä
puiston penkiltä
katsella saan
mennyttä aikaa
Sanat ei riitä
kaikesta kertomaan
Elämä eksyy
pois radaltaan
Jokainen lause jonka
kynästä irti saan
on mennyttä aikaa
Lasin ääreltä taas
minä itseni löydän
kun sielu on
turpiinsa saanut
Älä murjota rakkaani
hei minä pyydän
Enhän vieraiden
kanssa mä maannut
Sateiden jäljiltä
kastunut maa
poskilla kultaa ja
hopeaa
Levoton ihminen
mielessään tuijottaa
mennyttä aikaa
Sanat ei riitä
kaikesta kertomaan
väliä sillä ja tällä
Savuke toisensa
jälkeen muistuttaa
mennyttä aikaa
Lasin ääreltä taas
minä itseni löydän
kun sielu on
turpiinsa saanut
Älä murjota rakkaani
hei minä pyydän
Enhän vieraiden
kanssa mä maannut
Keltaiset lehdet jo
lensivät puista
Minä jäin maahan
erossa muista
lauseista vanhoista
lohtua rakentamaan
Lasin ääreltä taas
minä itseni löydän
kun sielu on
turpiinsa saanut
Älä murjota rakkaani
hei minä pyydän
Enhän vieraiden
kanssa mä maannut
Lasin ääreltä taas
minä itseni löydän
kun sielu on
turpiinsa saanut
Älä murjota rakkaani
hei minä pyydän
Enhän vieraiden
kanssa mä maannut
Ja lasin ääreltä taas
minä itseni löydän
kun sielu on
turpiinsa saanut
Älä murjota rakkaani
hei minä pyydän
Enhän vieraiden
kanssa mä maannut