Kohdata näin
satu voi aamunkoin
Soitto tauonnut on
viimeisen maljan join
Mun silmiini jäi
kuva maan valloittavan
Rinteiden hehkua
metsän rauhaa
kanssa rakkaimman
Ei koskaan vannoa saa
Ei varmaa taivas ei maa
Ken kulkee yksinään
ei itke lähtiessään
Menet luotani pois
Ei taival toistua voi
Vain hauras muisto sen
laulussa soi
Huipuilla vain
liki on kaukaisuus
Helmet hohtavat kuun
hankien hiljaisuus
Kai onnemme on
satu tää kesken kun jää
Toisensa saaneilta
muiston kultaa
arki himmentää
Ei koskaan vannoa saa
Ei varmaa taivas ei maa
Ken kulkee yksinään
ei itke lähtiessään
Kesän kannoilla syys
käy jäljet piilottaen
Jää riekon marjoihin
väri rakkauden
Ei koskaan vannoa saa
Ei varmaa taivas ei maa
Ken kulkee yksinään
ei itke lähtiessään
Menet luotani pois
Ei taival toistua voi
Vain hauras muisto sen
laulussa soi
Ei koskaan vannoa saa
Ei varmaa taivas ei maa
Ken kulkee yksinään
ei itke lähtiessään
Kesän kannoilla syys
käy jäljet piilottaen
Jää riekon marjoihin
väri rakkauden