TULI KIRKKOON
MIES JA LAPSI
HE ETEENI ISTUIVAT
KAI TIE OLI
PIENELLE PITKÄ
OLI KOSTEAT KIHARAT
EI MONTA HETKEÄ HILJAA
TUO OLLUT PIKKUPÄÄ
OLI PALJON KYSELEMISTÄ
JA PALJON NÄHTÄVÄÄ
OLI KAUNIIT
ALTTARITAULUT
MONIHAARAISET KYNTTILÄT
NUO KAKSI
PUHUIVAT HILJAA
JA JOSKUS HYMYILIVÄT
KOVIN KAUAN
SAARNA KESTI
LAPSI ISTUI MIETTIEN
JA PIENIN
PEHMEIN SORMIN
ISÄN HIHAA HYVÄILLEN
MINÄ TAHTOISIN
ISÄ JO KOTIIN
ISÄ MINUA VÄSYTTÄÄ
HÄN NOSTAA PIENET KASVOT
JA HUULI VÄRÄHTÄÄ
HE LÄHTIVÄT
KESKEN SAARNAN
MINÄ LOPPUUN
ASTI JÄIN
SAMA HILJAINEN
ARKA PYYNTÖ
NOUS SYVÄLTÄ ITSESTÄIN
MINÄ TAHTOISIN
ISÄ JO KOTIIN
ISÄ MINUA VÄSYTTÄÄ
SOI KIRKOSSA
KIITOSVIRSI
OLI ULKONA VEHREÄÄ