Yön harsoon
maa tummentuu
Kuin uupunut se
päivään ois
Ja pilveen
jo häipyy kuu
Kuin onni
jonka annoin pois
Tie tuulen
käy metsän taa
Se seuraansa
ei mulle sois
Ja sitten
se raukeaa
kuin onni
jonka annoin pois
Yötä silloin
muistanut en
Kun kulkea sain
mä tiellä rakkauden
Tyhjyys nyt
on eessäni vaan
Ja aurinko säteile
ei milloinkaan
ei milloinkaan
Jos saapuu
hän takaisin
Niin päivä
jälleen koittaa vois
Ja jälleen
saan onnenkin
Sen onnen
jonka annoin pois
Yötä silloin
muistanut en
Kun kulkea sain
mä tiellä rakkauden
Tyhjyys nyt
on eessäni vaan
Ja aurinko säteile
ei milloinkaan
ei milloinkaan
Jos saapuu
hän takaisin
niin päivä
jälleen koittaa vois
Ja jälleen
saan onnenkin
Sen onnen
jonka annoin pois
Ja jälleen
saan onnenkin
Sen onnen
jonka annoin pois