On suuri sun rantas autius
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin
Joku yksinäinen eksynyt
joka vilua vaikeroi
jok' on kaislikossa
kierrellyt
eik' emoa löytää voi
Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein
ens' surunsa
itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein
On syvään sun
kuvasi painunut
ja sitä ikävöin
Olen villisorsaa
kuunnellut
mä siellä monin öin