SUOPURSU KUKKII,
RAHKASAMMAL AAVA RANNATON
ON TÄYNNÄ TUOKSUA
MI HURMAA HUUMAA
SEN JÄYKKÄ VARSI
YLPEÄSTI KANTAA KUKINNON
MAAN PUOLEEN TAIPUMATTA
YHTÄÄN TUUMAA
TUO KARU KASVUMAA
EI SAATA LANNISTAA
SEN SIELUA NIIN
YLPEÄÄ JA KUUMAA
SUOPURSU KUKKII SAMMALESTA
NOUSEE NIIN KUIN PUU
EI JUURTUISI SE
KUKKAPENKIN MULTAAN
SEN VARSI TAITTUU ENNEMMIN
KUIN VAIVOIN KAAREUTUU
SE TUHLAA ENNEMMIN
KUIN JAKAA TULTAAN
EI KARU KASVUMAA
NYT SAATA LANNISTAA
SUON KUKKAA, JOKA KATSOO
PÄIVÄN KULTAAN
SUOPURSU KUKKII VAIKKA
SUVI LOPPUU LYHYEEN
YÖT PITENEVÄT
TUODEN HALLAN TURMAA
JÄÄRIITTEESEEN KUN KIERTYY
MUSTA PEILI SILMÄKKEEN
SYYSVIHURI SEN TAITTAA,
RIIPII, SURMAA
VAAN PELJÄTÄ EI SAA,
SE TUSKAA, KUOLEMAA
MI TAHTOO NÄHDÄ
KUKKIMISEN HURMAA