Kun mä kuulen taas sen
tutun sävelen
jota joskus
itsekseni hyräilen
Se mieleen taas sen saa
se mulle muistuttaa
kuinka häntä kaipaankaan
Mä käännyin pois ja niin
jo kaartoi kauaksi tie
mut sävelmän mä säilytän
ja sitä hellin niin kuin
sävel oisi hän
Kauas mut luotasi vie
vaik pauhu sen
on melkoinen
Voin sävelmän
mä kuulla tän
Sydämes sen säilytän
niin kuin sävel oisi hän
Kuinka maassa saattaa
sielu ollakaan
kuin ois graniittinen
paasi painonaan
Mä pelkään muistoa
ja pelkään unohtaa
kuinka häntä kaipaankaan
Mä käännyin pois ja niin
jo kaartoi kauaksi tie
mut sävelmän mä säilytän
ja sitä hellin niin kuin
sävel oisi hän
Kauas mut luotasi vie
vaik pauhu sen
on melkoinen
Voin sävelmän
mä kuulla tän
Sydämes sen säilytän
niin kuin sävel oisi hän
Niin kuin sävel oisi hän
Niin kuin sävel oisi hän