Kun sain olla luonaan
tunsin onnen autuaan
Hetket nuo mun sydämeni
saa näin muistamaan
Surun kyyneleet
pyyhin silmistänsä pois
Luotain sai hän aina kuulijan
Mä kaipaan niin
Läpi syksyn talvenkin
sain lämmön
häntä rakastin
Vain hän ja minä kaksin
me aina kuljettiin
Kun hän oli yksin
luotain ain hän lohdun sai
Sitä aikaa kaipaan niin
Vuodet tullessaan
ne lämmön vei
Hän luonain enää ollut ei
Yksin jäin mä näin
Ootin että saapuis hän
ja sanois
Aina luokses kaipaan
Hyljättynä yksin
luulin olen ainiaan
ja hän hymyn soi ja halas
kuin joskus ennenkin
kun mä ainut
olin ainut
Kun sain olla luonaan
tunsin onnen autuaan
Hetket nuo mun sydämeni
saa näin muistamaan
Mä kaipaan niin