Ajelehdin niin kuin
tyhjä lautta
halki virtaavan joen
Tuhannen yhteisen
muiston kautta
minä riekaleina olen
Nyt taas ei
mikään tunnu miltään
enkä tiedä pitäisikökään
Kuinka paljon murhetta
voin sietää
kun en siedä enää
itseenikään
Hiljaisuuteen mä jään
Ja tietenkin
mä tahtoisin
sinut mun viereen
Aina kun mä iltaisin
yöpuulle meen
mut pimeys peittelee
Sä tuut mun mieleen
verkkaisin askelin
Voi kuinka kaipaan sinua
nyt kun jätät minua
Ajelehdin niin kuin
tyhjä lautta
halki virtaavan joen
Tuhannen yhteisen
muiston kautta
minä mielessäni hoen
Tämän joen
kerran vuokses itkin
siihen itseni miltei
hukuttaen
Kun viinaa karvasta
liikaa litkin
sillä sinua vain ajattelen
Vaikka vastaan taistelen
Ja tietenkin
mä tahtoisin
sinut mun viereen
Aina kun mä iltaisin
yöpuulle meen
mut pimeys peittelee
Sä tuut mun mieleen
verkkaisin askelin
Voi kuinka kaipaan sinua
nyt kun jätät minua
Ja tietenkin
mä tahtoisin
sinut mun viereen
Aina kun mä iltaisin
yöpuulle meen
mut pimeys peittelee
Sä tuut mun mieleen
verkkaisin askelin
Voi kuinka kaipaan sinua
Voi kuinka kaipaan sinua
Voi kuinka kaipaan sinua
nyt kun jätät minua
Sua kaipaan
sua kaipaan
Voi kuinka kaipaan
nyt kun jätät minua
