Kadotin
kuplivan riemun johonkin
surujen siimekseen
Ei riittänytkään valoa
mun pimeyteen
Pelon yöt
särjetyn sielun
surutyöt
Kivut ja kyyneleet
On voimat rauenneet
ja pakko tunnustaa
Liikaa
Mulle annettiin liikaa
mustimpia murheita elämään
Liikaa
tämä kaikki on liikaa
Miten enää pystyisin enempään
Sinusta
kumpusi aina iloa
Nojasin olkaas vain
kun tunsin lämmön ihosi
ja voimia sain
Rakasta
salli mun olla hajalla
Sitä mä tarvitsen
Sua ilman jaksa en
kun kaikki kaatuu taas
Liikaa
mulle annettiin liikaa
mustimpia murheita elämään
Liikaa
tämä kaikki on liikaa
Miten enää pystyisin enempään
Liikaa et voi
lohduttaa milloinkaan
Mua liikaa kun vaadittu on
kantamaan
Liikaa
mulle annettiin liikaa
mustimpia murheita elämään
Liikaa
tämä kaikki on liikaa
Miten enää pystyisin enempään
Liikaa
mulle annettiin liikaa
mustimpia murheita elämään
Liikaa
vaikka tämä on liikaa
kestän kaiken kun sinut siinä vain nään