Jossain metsäin takana
aavat aukeaa
Kalalokit kiertelevät
vanhaa majakkaa
Laivat lipuu satamasta
ulapalle päin
Siellä laivan kannella
sut viime kerran näin
Sanoit metsän ahdistavan
uuden etsijää
Saamattomat nahjukset
vain lumen seuraan jää
Tiesit maailman voittavasi
kunhan yrität
Näivettyköön juurilleen
tääl metsäpitäjät
Toivon että
etsimäsi maailman teiltä sait
Että onnen kultakäsi
antoi mitä hait
Ettei haavees tallautuisi
kadun asfalttiin
Että usko sulla säilyis
suuriin unelmiin
Joskus ehkä muistat vielä
maata metsien
Muistat pilvet valkopurjeet
yllä järvien
Muistat miten kuikka huusi
illan ikävään
Pajulinnun hento laulu
häipyi hämärään
Toivon että
etsimäsi maailman teiltä sait
Että onnen kultakäsi
antoi mitä hait
Ettei haavees tallautuisi
kadun asfalttiin
Että usko sulla säilyis
suuriin unelmiin
Vain ihmisiä korpimaan
sä unohtaa et voi
Lapsuus sekä nuoruusaika
terässiteet loi
Oot yhä yksi joukosta
oot sitä ainiaan
Sen maailman juhlapöydissäkin
joudut muistamaan
Toivon että
etsimäsi maailman teiltä sait
Että onnen kultakäsi
antoi mitä hait
Ettei haavees tallautuisi
kadun asfalttiin
Että usko sulla säilyis
suuriin unelmiin
Laivat lipuu satamasta
ulapalle päin
Vieläkin sua odotan
oi rakas ystäväin