Kun täältä lähden muutun maaksi
ja käyn siitä kasvamaan
Horsmaa taikka heinää
tuskin muuta aikaan saan
En myöskään ruusuilla
mä tanssinut oo elinaikanain
Kaikki mennyt on päin seinää
piikit ruusuista mä sain
Jokin laulu jää kai soimaan
kuuntele se muistoks mun
Piikkikasvit haudan peittää
pane yksi maljaas sun
Voit kitarastain tehdä
vaikka kukkakansarin
Sitten tuuli sitä heittää
muistoksi tän sankarin
Sulle vielä laulan
olit piikki kaikkein
pahin lihassain
Sinun jälkees turhaan
lääkettä mä vaivoihini hain
Se piikki koskaan irronnut ei
se on mussa kiinni ain
Tälle tuskalle ei lääkettä kai
oo kun haudassain
Joka vanhoja näin muistaa
tikun silmäänsä hän saa
Minä tahtomattain muistan
ja se onkin kamalaa
Sinun jälkees ketään toista
voinut ajatella en
Ja kun täältä kerran luistan
muistathan sä aina sen
Sulle vielä laulan
olit piikki kaikkein
pahin lihassain
Sinun jälkees turhaan
lääkettä mä vaivoihini hain
Se piikki koskaan irronnut ei
se on mussa kiinni ain
Tälle tuskalle ei lääkettä kai
oo kun haudassain
Sulle vielä laulan
olit piikki kaikkein
pahin lihassain
Sinun jälkees turhaan
lääkettä mä vaivoihini hain
Se piikki koskaan irronnut ei
se on mussa kiinni ain
Tälle tuskalle ei lääkettä kai
oo kun haudassain