Rantamalla Likolahden
Hilima Holokin kanssa kahden
yhteisestä rakkauvesta
aina haaveiltiin
Käessä pitelin
Hiliman kättä
Aettaan mentiin
sitten viivyttelemättä
Tekohampaat samaan lasiin
yöksi laitettiin
Kunnes Hiliman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en
Poissa lasista
on Hilman hampaat
Myöty kanat siat lampaat
Konelypsyyn kantturat täytyi
minun totuttaa
Navettaan minä mänen nytkin
Rikki lypsykoneen kytkin
Miksen Hilima koskaan sua
takaisin minä saa
Miksi Hiliman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en
Kynsilakkaa oot sä
lyönyt näppiin
Aettas oven laitat säppiin
Vällyn väliin painut kanssa
Onni Laukkasen
Kumiteräs aetan rappuun nojaa
Tuskissain minä kaevan ojaa
Laukkanen ja syksy saa
mutta minä en
Koska Hiliman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en
Jätitko mut Hilma
ehkä juuri siksi
etten koskaan
tullut vänkäriksi
Lietettä kun luukun läpi
mätit lantalaan
Nyt mä kaikkea kadun vasta
Hilima ootteloo jo Onnin lasta
Kahen viikon piästä niihen
häitä tanssitaan
Kuokkavieraaks meinoon mennä
minä päissään
Kostan Hilimalle
ja pieraisen häissään
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kun kuule minä en
Ihan itekseni kuopan katolla
näin sinua muistelen