Muistathan Barbara
tietyn päivän sateisen
Brestissä kun hymyillen
hehkuen vettä valuen
riensit halki sateen sen
Muistathan Barbara
Jaksoi sataa silloin kun
ohi mennen vain sinut näin
kun hymyilit ja
hymyilinhän itsekin
Muistathan Barbara
kun tuntenut en sinua
kun tuntenut et minua
Muistathan
muista sittenkin
Voi et saa unohtaa
Ja mies portin
suojassa seisoi
ja huusi kutsuen Barbara
Ja niin poikki kadun
sen sateisen juoksit
hehkuen vettä valuen
Miehen syliin heittäytyen
Toki muistat sen Barbara
pahastua et saa
vaikka puhun näin
Sen teen koska rakastuneita
aina sinutella voin vaikka
yhden kerran nähtyäni
sillä myös itse
heitä rakastan
Muistathan Barbara
Et pisaraakaan saa unohtaa
Kasvosi hurmioiset
kaupungin ja varikot
ja laivojen siluetit
Sade peitti hellien
Voi Barbara
voi sotaa kauheaa
Miten sinun käynyt on
nyt kun sataa terästä
ja tulta tappavaa
Ja vieläkö lie elossa
se mies joka kerran sai
sinut käsivarsilleen
Kai hänkin kuollut on
Oi Barbara
Nyt sataa vieläkin
Vaan kaikki toisin on
Ja täysin surkeaa
On sade lohdutonta
kurjaa lotinaa
Enää ei edes rautaa
eikä vertakaan
Vain pelkät jähmeät
pilvet laahautuvat
kuin koiran raadot pois
Ne Brestin vesi vie
niin kauas jonnekin
ja kadonnuthan lie
kaupunki itsekin