Luossan kerjäläisen luona
istui kansa kuunnellen
miestä joka lauloi
hehkuun nuotion
Kulkureista kauppiaista
kauneudesta maailmassa
miehen laulut kertoi
aamunkoittohon
Jossain vuorten
tuolla puolen
tuolla puolen
kukkain laulun
Takaa sydämeni kulman
jostain takaa tähtien
Kuulen joku kulkee kuiskii
kolkuttaa ja pyytää mukaan
Sillä maata jota poljen
Koskaan omistaa voi en
Olen kuullut kuinka aallot
rauhallisna lyövät rantaan
Uneksinut
missä meren koti on
Olen nähnyt hengen voimin
kauas muodottomiin maihin
missä rakkain
jonka tunsin unhoittuu
Villin ikuisimman kaipuun
saimme äidin kaipauksesta
Huoli synnytyksen tuska
kuuli itkun pelokkaan
Niityillä ja kukkuloilla
leikimme ja vertasimme
itseämme leijoniin
ja perhosiin ja Jumalaan
Hiljaa istuin vierellänsä
jonka sydän sykki mulle
Kädet hellät
rakensivat elämää
Kuulin sydämeni huudon
hän ei koskaan kuulu sulle
Lähdin etsiäksein
rauhaa kestävää
Kaukana on jota kaipaan
kätkettynä ilta usvaan
On tiellä oikealla
matkanteko ihanaa
Myrskyn pauhaavimman kesken
huudan luokse taivaan herran
Tahdon saada mitä toinen
koskaan omistaa ei saa
Veljeni voit tulla mukaan
vuorten taakse siellä sulle
puro viileä on meri leväten
Taakse kaukaisimman taivaan
sil on koti äiti mulle
kesken kultaisien
villiruusujen
Viilentäköön musta virta
kuumeisia poskipäitä
Matka olkoon pitkä arkeen
ennen päivää koittavaa
Kuulu kulkemaan en tänne
teitä ihmisien näitä
jossa kuuma rakkaus polttaa
rauhattomuus rasittaa
Näkin kenkäin rantamalla
ruusuportti ikuisuuden
siellä laho hylky laivan
unohtaa
Siellä kuulee laulun uuden
soivan viulun kaiun lailla
Unten raskaan portin alla
se on ikuisuuden maa