Lapsena kauneimmat lauluni kuulin
mulle kun tuuli soi saariston
Unhoittuneen tuon kaiken jo luulin
mutta se sielussain sittenkin on
Rinnassain läikähtää tunne kuin ennen
kun mä käyn synnyinseutua päin
Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen
estää en voi kyyneltäin
Ääretön aava on ympärilläin
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin
Kaikki muu turhaa ois
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen
Kallioon juurtunut mänty niin väärä
miljoonan nähnyt on tuulispään
Kymmenten vuotten jälkeen se jäärä
siirtynyt ei ole senttiäkään
Sellainen myöskin on ihmisen muoto
luonteen kun määrää ankara maa
Taipuu muttei taitu kovin helposti ruoto
syysmyrsky vaik' tuivertaa
Ääretön aava on ympärilläin
ymmärrän viimeinkin sydämessäin
Kaikki muu turhaa ois
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen
Nyt kuten lapsena alla mä tuulen
leijani pilviin näin lennätän
Auringonlaskun aikaan taas kuulen
kappelin kellojen helkähtävän
Ennen kuin pimeä ehtii niin rantaan
palaavat paatit kalastajain
Viimeisenä maininkina saapua santaan
tahtoisin aatoksissain
Ääretön aava on ympärilläin
ymmärrän viimeinkin sydämessäin
Kaikki muu turhaa ois
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen