On metsän siimeksessä
pien villiruusunen
Sen salon sydämessä
on olla rauhainen
Ei sinne yllä myrskysää
sen korpikuuset piirittää
Ja aivan sattumalta
sen ruusun kohtasin
Kesäisen päivän helle
vain häntä rakastaa
Ei itse tiedä raukka
kelle hän kukoistaa
Mut piikkioksistansa kai
hän villiruusun nimen sai
Sä olet villiruusu
ruusuista kaunehin
Kesäisen sateen jälkeen
kauneimmin kukoistaa
Oi minkä värin välkkeen
tuo kukka silloin saa
Mä silloin riennän luokse sen
ja lehtiänsä suutelen
Sä olet villiruusu
ruusuista kaunehin
On ruusun kukat kauniit
niit poimi en mä pois
Jos toiset ruusut veivät
se surun mulle tois
Mä unhoittaisin kaiken muun
jos saisin omakseni sun
Sä olet villiruusu
ruusuista kaunehin
Mä unhoittaisin kaiken muun
jos saisin omakseni sun
Sä olet villiruusu
ruusuista kaunehin