He istuivat yhdessä
puistonpenkillä
katsellen kaunista
lokakuun väreissä kylpevää
iltaa viileää
Ja he keskustelivat jostain
Hänen poskelleen valui kyynel
Menin lähemmäksi jotta kuulisin
Olen odottanut niin kauan
Olen ollut niin eksyksissä
kuin loputon sumu
jonka läpi ajelehdin
Hän sanoi
olen aina surullinen
Toiselle kuulun
mutta sinua ajattelen
Olen aina surullinen
Nyt he istuivat yhdessä
puistonpenkillä
Vuosikausia
toinen toistansa turhaan
olivat etsineet
He olivat kohdanneet sattumalta
Hän oli tuntenut kun jalkojen alta
katosi maa eikä mikään
palaisi ennalleen
Hän sanoi
olen aina surullinen
Toiselle kuulun
mutta sinua ajattelen
Olen aina surullinen
Ja he istuivat yhdessä
puistonpenkillä
katsoen kaunista
lokakuun väreissä kylpevää
iltaa viileää
Olen aina surullinen
Toiselle kuulun
mutta sinua ajattelen
Olen aina surullinen
Olen aina surullinen
Olen aina surullinen
Olen aina surullinen
Olen aina surullinen