Reissumiestä vaisto vie,
älä kysy
minne johtaa tie
Metsä hiljaa huminoi
ja taipaletta vartioi
Reissumiestä vaisto vie,
älä kysy
minne johtaa tie
Tuuli yksin ymmärtää
kun yhteinen on määränpää
On aika kahleena kiireisten
ja tiellä aurinko mittaa sen
Jos nälkä miehen yllättää,
hän siihen jää
Hän nautiskellen syö eväitään
ja sammaltyynylle painaa pään
Niin tielle jälleen käy
hän levättyään
Reissumiestä vaisto vie,
älä kysy
minne johtaa tie
Tuskin tietää itsekään
hän taipaleensa
määränpään
Reissumiestä vaisto vie,
älä kysy
minne johtaa tie
Tuskin tietää itsekään
hän taipaleensa
määränpään
Tienpäällä kotonaan,
reissumies on kulkeissaan