Tänne poikittain
mä synnyin
vasen nyrkki pystyssä
Huusin lailla tuulen
kuin talvi myrskyssä
En leikkinyt mä legoilla
Aina hakkasin kattilaan
Pieni poika
suurella egolla
Faija naulasi
lelut lattiaan
En koskaan opettellut
yhtälöitä ratkomaan
En sanoja tavutellut
Ne opin nyrkein katkomaan
Jo parin vuoden jälkeen
suvivirsi unohtui
En uskonut mä järkeen
Tää poika
yhä syvemmälle ui
Minä jonka elämä on
yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on
vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en
koskaan ole mihinkään
Minä paha poika joka
kasvanut on pimeään
Aina kotona mä kuulin
Pelkkä pettymys sä oot
Pääni sisällä mä huusin
Helvetiin painukoot
Kun Mazdat
saatiin käyntiin
tuli vaaraa elämään
Kaksin katon
kautta käytiin
Vain yksi selvis
tänne miettimään
Oli pakko rauhoittua
näiden kaltereiden taa
Tänne selliin unohtua
tiilenpäitä lukemaan
Mulla kyyneleet ei riitä
kun kuvan teistä nään
Turha valittaa se siitä
Teidän matka jatkuu
minä tänne jään
Minä jonka elämä on
yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on
vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en
koskaan ole mihinkään
Minä paha poika joka
kasvanut on pimeään
Ja mä ymmärrän
kun et tahdo
mua teidän elämään
Löytyy varmasti
myös toinen
isän roolin vetämään
Mutta anna tämä kirje
kun on poika vanhempi
ettei koskaan hän vaan
luule että faija unohti
Minä jonka elämä on
yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on
vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en
koskaan ole mihinkään
Minä paha poika joka
kasvanut on pimeään