On keskellä
meren selkää
luoto armoilla
aallokon
Sinne lintukin
pesiä pelkää
tyrsky lyö
yli kallion
Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu
Paikkaan sellaiseen
johon kyennyt ei
elollinen mikään muu
Vaan jostakin
tuuli tuonut
saarnen siemenen
sinne on
Miksi luonto lie
oikkunsa luonut
päälle laakean kallion
Se on kasvumaa
johon istuttaa
ihminen
ei mitään vois
kukaan siksi ei arvaa
kitkemäänkään
mennä sieltä
mitään pois
Kun siemenen
tuuli kantoi
otti pienen
mut vahvimman
Kasvupaikan tuon
karuimman antoi
koska puun
uskoi juurtuvan
Luojan tehtävää
täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu
Oottaa hetkeä
jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu
Kunhan luodon luo
tuuli tiedon tuo
Täyttymys tää
tapahtuu
silloin matkaan sen
antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu