Siellä missä puhaltavat
myrskytuulet
Suomenlahden laineen
rantaan lyövän kuulet
Siellä karu kallioinen
saari on
Se on synnyinseutuni
mun verraton
Nyt taas selvästi
nään tutun mökin muodon
Se kohoaapi päällä
kallioisen luodon
Takasta ei nouse
enää savu sen
kun rantapolkua
mä sinne astelen
Ei tervehdi mua enää
halli haukunnalla
Se lepää tuossa tutun
pihakoivun alla
Ei juokse enää
veli pieni vastahan
En tapaa pientä kättä
jota puristan
Ei isä äiti odota mua
portahalla
He nukkuvat jo
synnyinsaaren
kirkkomaalla
Rauenneet on iäks
harmaat askeleet
Pihapolut poies
on jo nurmenneet
Kun astuin pihaan tuli
onni rauha ylle
Kissa köyryselkä
saapui hyväilylle
Unisesti silloin
surras tuoksuviin
mehiläinen pihan
kirjokukkasiin
Kun kukat kauniit
ikkunani alta kerään
Silloin muisteloissani
taas täällä herään
Maassa vierahassa
kansan kaukaisen
pientä Suomeani
aina muistelen
