Sotilas tuntematon
kulkee
Ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
kuumilla aalloilla
keinuneen
Juurelle puun
hän istuu
Kuvaa tyttönsä
katselemaan
Silmiä se kirvelee
kun on nähnyt liikaa
Mutta enemmän
se koskee
kun kotiin kirjoittaa
Niin kaunis
on hiljaisuus
Ja kauniimpaa
on kaipaus
Kun muistoissa
hetken olla saa
silmänisku
on ikuisuus
Niin kaunis
on hiljaisuus
Siellä jossain
säilyy salaisuus
Sielu on surusta
suunniltaan
kun ei rakkainta
nähdä saa
Hälle kerrottiin
että kotiin
täältä kuljetaan
kuka ties
Mutta muistoissaan
hän jos tänne jää
niin hän on
hävinnyt mies
Hän tietää
miltä se tuntuu
kun hiljaisuuteen jää
Savuverhon
sameaan huntuun
kaikki entinen häviää
Mutta niin kauan
kuin hän kulkee
elämä jättää jälkiään
Niin kaunis
on hiljaisuus
Ja kauniimpaa
on kaipaus
Kun muistoissa
hetken olla saa
silmänisku
on ikuisuus
Niin kaunis
on hiljaisuus
Siellä jossain
säilyy salaisuus
Sielu on surusta
suunniltaan
kun ei rakkainta
nähdä saa
Niin kaunis
on hiljaisuus
Haa-ha-haa
Haa-ha-haa
Silmänisku
on ikuisuus
Haa-aa
Haa-haa
Haa-haa
Silmänisku
on ikuisuus