Alakerran vanhapiika
joka päivä maahan
polvistuu
pennies from heaven
se rukoilee
Kuulakärkikynällään
se pidemmäksi piirtää
kämmeneen
elämänviivan
liian lyhyen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen
Runoilija vihdoinkin
on saanut vuokrakämpän
itselleen
aamuvirtsa sen
tuoksuu musteelle
Se krapulassa ovi auki
wc-pöntöllä istuu
ja kiroilee
ja tiuskii syntyvälle
kirjalleen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen
Viis sataa kuus ikkunaa
tässä talossa on
kaikkiaan
Niitä puhtaaksi
kai milloinkaan en saa
Viis sataa kuus ikkunaa
kun ruudun viimeisen
valmiiksi saan
Niin alusta täytyy
mun taas aloittaa
Yläkerran leskirouva
joka kerta osaa
minut yllättää
se pukeutuu
vain käsiinsä
On kampaajalla
insinöörin hiuksia
päiväkirjan välissä
se lattialta
niitä kähveltää
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen
Mä joka päivä taivasalla
ikkunoita työkseni
puhdistan
ja keinun maan
ja taivaan välissä
Kun puluparvi
paskantaa niin
jonkunhan se täytyy
jäljet pyyhkiä
kas sellaista on elämä
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen
Viis sataa kuus ikkunaa
tässä talossa on
kaikkiaan
Niitä puhtaaksi
kai milloinkaan en saa
Viis sataa kuus ikkunaa
kun ruudun viimeisen
valmiiksi saan
Niin alusta täytyy
mun taas aloittaa