Rantakivissä
tammen oksissa
kuiskivan
kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen
viimoja pakkasen
Jos matkustat
tuuli kaupunkiin
jossa tyttöni
asustaa
Mekko ruskea yllään
ja sadepisarat
hiuksillaan
Kerro että
häntä odotan
Unohtaa et saa
Kerro että
kerran vielä tie
yhteen meidät vie
Yhteen meidät vie
Jos myötä
syystuulten
vieraisille
nyt saapuu
tuo neitonen
Teen mä hänelle
syksyn lehdistä
seppeleen kultaisen
Jos kevään aurinko
hiuksillansa
taas tulevan
hänet nään
silloin vuoteelle
kukkien
kanssain painakoon
tyttö pään
Kerro että
häntä odotan
Unohtaa et saa
Kerro että
kerran vielä tie
yhteen meidät vie
Yhteen meidät vie
Vaan jos kultansa
on hän unohtanut
ja toisen jo on
mun kerro
taivaaseen lähteneen
Minut kuolema
korjatkoon
Kerro että
siellä odotan
Unohtaa et saa
Kerro että
kerran vielä tie
yhteen meidät vie
Yhteen meidät vie