Tukkijoen laidalla
vanhan kämpän nurkalla
loikoo saha yksinään
hiljaisena mietteissään
Hampaat hieman ruosteiset
sieltä täältä katkenneet
mutta selkää suorempaa
hakea kai saa
Yksi ainut ystävä
suhde lujaa kestävä
löytyy aivan vierestä
pölkyn syrjästä
Kirve säätä uhmaten
Varsi tosin puuttuen
seisoo kannon huipulla
tuulten armoilla
Mistä jutut arvatkaa
Valittaako vanhuuttaan
kaverit nuo toisilleen
kaiken kokenee
Mut eivät he sitä tee
juttu kohta selvinnee
Jos vain malttaa odottaa
Aikaa sopivaa
Heillä oma peli on
Arvausleikki mahdoton
Huumorilla höystetty vähän käytetty
Kirves sen on keksinyt
Itsekseensä ynnännyt
Ettei sahan piikitkään
Ikuisuuksiin jää
Saha taasen puolestaan
tietää ettei puullakaan
Ole kovin kova pää
siksi jännittää
Putoaako kirves tuo
ennemmin kuin hampaat nuo
Loppuu eikä enää jää
kuin vain kahva tää
Joka päivä kirves tuo
laskee hampaat katseen luo
hymyyn joka levenee
ain päivä päivältä
Saha taas sen puolestaan
kirveen kulmaa mitoittaa
joko putoo seljälleen
vai jääkö huomiseen
Jos sä satut muuten vaan
matkaa sinne taittamaan
käyhän ihan piruttaan
heitä katsomaan
Onko kirves seljällään
aika syönyt puisen pään
Vieläkö tuo sahan suu
lisää mutristuu
Heistä ei sen enempää
tasapeliin kilpa jää
Heistä niin kuin meistäkin
pelkkä muisto jää