Kun lännen taivas
ruskoon saa
Ja päivän kiire raukeaa
Kun saapuu
illan hiljaisuus
Niin saapuu myötään
kaipuu uus
Yön tumma on
ja siivet sen
Niin paljon
kätkee peittäen
Ne kätkee tuskan ikävän
Ne antaa suojan hellimmän
Pettyä kerran sain
nyt ikävään
Mä hämyyn häipyvään
Yön siipein alle jään
Yö tummin siivin suojaten
Saa nähdä kaiken salaisen
Se tietää
rakkain petit mun
Yö antaa lohdun kaivatun
Kenties kaikki onkin
vain sattumaa
Koskaan
sitä tietää ei saa
Kenties
oikku kalsean kohtalon
Tai sen määräys lohduton
Tuho onnesi on
Pettyä kerran sain
nyt ikävään
Mä hämyyn häipyvään
Yön siipein alle jään
Yö tummin siivin suojaten
Saa nähdä kaiken salaisen
Se tietää
rakkain petit mun
Yö antaa lohdun kaivatun