JOULUN AATTO NYT SAA
JO ILTA TUMMUU JA HILJENEE MAA
KUKA KULKEE NYT YKSINÄÄN KALMISTOON
KUKA YKSIN NÄIN KYLMÄSSÄ ON
PIENI LAPSONEN VAIN
JOKA NÄIN KIIRUHTAIN
JÄLLEEN KYNTTILÄN HAUDALLE TUO
PAIKKA HILJAINEN ON
TUMMA LIIKKUMATON
ÄIDIN HAUDALLE VALON HÄN SUO
LIEKIN NIIN HÄILYVÄN
TUO HAUTA RAKKAIMMAN HETKEKSI SAA
SITÄ KATSOVI SILMIN NIIN KAIPAAVIN
SITÄ KATSOO JA TAAS ODOTTAA
KOSKA JOULUN HÄN SAA
KOSKA VOI NAURAHTAA
KERA MUIDEN TAAS KUIN ENNENKIN
MUTTA NIIN HILJAINEN
KOTI YKSINÄISTEN
ON KUIN PUUTTUISI SIUNAUS SEN
ÄÄNEN
HILJAISEN SOINTUVAN
NYT JOSTAKIN KUULEVI HÄN
JOKA LÄMPIMIN LAUSEHIN LOHDUTTAA
JOKA NOUSEMAAN KATSEHEN SAA
ÄLÄ HUOLIISI JÄÄ
NOSTA PYSTYYN TAAS PÄÄ
JOKA HETKI SUN KANSSASI KÄYN
LAPSI JOULUN MÄ OON
SINUT VIEN KARTANOON
JOSTA LÄHDIT
SUN VALONAS NÄYN
JOULUN ENSIMMÄISEN
MÄ OLLA TALLISSA HÄRKIEN SAIN
SINNE TÄHTÖSET TUIKKIVAT VALKEUTTAAN
SINNE SAAPUIVAT TIETÄJÄT MAAN
SITÄ TAAS VIETTÄMÄÄN
SINUN KANSSASI JÄÄN
SINUN JOULUSI KAUNIIKSI TEEN
SINÄ HUOMATA SAAT
SURUN LAAKSOT JA MAAT
VOIVAT PEITTYÄ KIRKKAUTEEN
KIRKKAUTEEN
KIRKKAUTEEN